Historia

Sirkiän leipomon syntyhistoria on monisäikeinen ja täynnä sattumuksia.

Leipomon perustajan, Eemil Sirkiän, äidin suvussa periytyi hovileipurin ammatti Venäjän tsaarin hovissa.

Pojista vanhimpana arpa osui Eemilin kohdalle, joka kahdeksan vanhana lähti Pietariin leipurin oppiin.

Neljän Pietarissa eletyn vuoden jälkeen kävivät olot Venäjällä niin epävakaiksi, että Eemilin vanhemmat hakivat hänet takaisin kotiin.

Venäjällä vietetyt vuodet olivat heikentäneet pojan suomen kielen taitoja siinä määrin, että hänellä ei ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä käsityöläiseksi.

Eemil oli töissä muiden muassa sahalla sekä laivateollisuudessa sotakorvausaluksia rakentamassa.

Sotakorvaukset saatiin kuitenkin lopulta maksettua Eemilin ollessa viisikymppinen, ja työt loppuivat.

Hän päätti aloittaa uuden uran autokuskina, joten hän osti pakettiauton ja hankki ajokortin.

Eemil erikoistui ajamaan pieniltä leipomoilta leivontatuotteita kauppahalliin.

Hallikauppiaat alkoivat ehdotella Eemilille oman leipomon perustamista, lupasivatpa vielä tulla hänen asiakkaikseen.

Munkkeja kannatti kuulemma valmistaa. Niitä oli helppo myydä, sillä sodan jälkeen kansalla oli suorastaan himo munkkeihin.

Vuonna 1954 Eemil ja hänen vaimonsa Elina paistoivat ensimmäiset munkkinsa yrityksessä nimeltä Sirkiän Leipomo.

Yrityksen ensimmäiset toimitilat sijaitsivat entisessä ulkokäymälässä, osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 45. 1950-luvulla näissä samaisissa tiloissa alkunsa sai myös "Sirkiän lihis".

Vuonna 1960 Eemil aloitti nakkikioskikaupan Turun kauppatorilla ja luovutti liiketoimintansa tyttärelleen Raita Elolle sekä tämän miehelle Yrjö Elolle.

Nykyisin leipomo on edelleen perheyritys kolmannessa polvessa